keskiviikko 29. tammikuuta 2014

we love food

Nyt kun ruokinnan muutoksesta on jo aikaa ja raakaruokailua on takana jo useampi kuukausi, ajattelin taas kirjoitella koirien sapuskoista. Meillä on menty raa'alla koko tämä aika, eikä nappuloita ole syötetty edes palkkiona. Vieläkin jaksan olla positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin koirat voivat, vatsat toimivat, turkki kiiltää ja hampaat saavat työtä. 

Alussa olin tosi tarkka mitä syötän minäkin päivänä ja minkälaisia määriä. Vitamiinejakin meni purkista säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Nyt kun ollaan kunnolla päästy raakailuun sisään, en jaksa enää laskeskella tarkkoja lihamääriä ja vitskujakin menee entistä harvemmin ruuan sekaan. Mitään eroa en ole koirissa huomannut, vaikka ruokinkin nykyään aika silmämääräisesti. Paino on pysynyt samoissa lukemissa, joskin lihasmassa on mielestäni lisääntynyt. 

Lihoina meillä on edelleen aika runsas valikoima eri elukoita: heppaa, lammasta, possua, nautaa, kalkkunaa, poroa ja broileria. Näitä menee vuorotellen, minkä lisäksi kerran viikossa kuppiin menee sisäelimiä/maksaa ja kalaa. Tämä on ainoa, mistä olen pitänyt tarkasti kiinni, että kalaa ja maksaa menee joka viikko. Lihan lisäksi koirat syövät luita, joskin suht pieniä määriä ehkä noin 25% ruuasta. Lihaisina luina on sian kylkiluutikkuja ja selkärankapaloja sekä broilerin kauloja, siipiä ja rankoja. Ajanvietteenä naudan ja possun rustoja sekä possun ydinluita. Shiralle on helppo syöttää luita, koska se osaa pureskella pienemmätkin luut tarpeeksi hienoksi. Choco sen sijaan syö suurimman osan lihaisista luista joko kädestä tai jauhettuna. Isoja ajanvieteluita sekin sentään malttaa syödä hitaammin, joten niillä pidetään hampaat kunnossa. 

Alussa kasvismössö oli osa joka päiväistä ruokintaa, mutta nykyään senkin määrä on jäänyt aina vain vähemmälle. Koirat syövät sen verran vähän luuta, että en ole katsonut kasvismössöä välttämättömäksi. Joskus toki kasviksiakin kuppiin sujahtaa, mutta kuidunlähteenä meillä on myös jauhettua pellavansiementä, joka ei kyllä sekään säännöllisessä käytössä ole. 

Koska monet valmisnamit sisältävät viljaa ja ne ovat ehdoton nounou ruokavaliossa, kaikki treeninamitkin ovat itsetehtyjä. Käytössä on keitettyjä broilerin ja possun sydämiä, kivipiiraa ja keitettyä kanaa. Noita on helppo keitellä, pilkkoa pienemmiksi ja laittaa valmiissa pussissa pakkaseen. Helppo ottaa yksi pussi aina treeneihin mukaan. Suosittelen muillekin kuin raakaruokkijoille, meillä ainakin koirat on ihan hulluna broiskun sydämiin! 

 Kivipiiraa kiehumassa

Broilerin sydämiä odottamassa pilkkomista

2 kommenttia:

  1. Silakasta saisi paremmin d - vitamiinia. Jos lohta menee vain kerran viikossa niin antaisin kyllä d - vitamiinia lisäksi. Sinkki on myös hyväksi turkkirodulle ja annat varmaan erilaisia öljyjä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shira ei suostu syömään mitään muuta kalaa kuin lohta, joten sen takia ollaan menty sillä. D-vitamiinia tulee myös kalanmaksaöljyn muodossa. Muina öljyinä menee lohiöljyä ja kylmäpuristettua rypsiöljyä. Sinkkiä annan kuureissa Biotiini forte -tablettien muodossa.

      Poista